ei tule mieleen

voimiaan koetella

 

taitojaan kysellä

se on täydesti läsnä

 

levostaa rentouteen

hyvään hengitykseen

 

 

se antaa tilaa auringolle

alamaille ja kyynelille

 

on hiljaa viisaudessaan

huutaa huima voimissaan

 

 

kylmä on kuin lämminkin

kaukana ja silti läheisin

 

vanhempi on ihmistä

silti uusiutuvana ajasta

 

rikas on luonnostaan

elää nälkärajoillaan

 

luonto ottaa omastaan

karhua ei velkojaan

 

 

Karita Nyqvist ©