ihminen on ihmiseksi

ei täydelliseksi, kelpaavaksi

syntynyt

meidän ihmisyytemme

makuna yhteistä elämäämme

sitä kaipaan

 

viel' yhä polttavat

iholla kyyneleet

kaipausta kaivavat

iloani hyytäneet

 

arvossa jo olet

ain' arvaamattoman

sydäntä koettelet

vaimon siipattoman

 

... 

 

sattumaako lie

johdatusta ajan

ihmislapsen tie

maisen kantajan

 

ei näkemystä

- liian vähän

ymmärrystä -

oman tärkeän

 

intohimosta

arjenrakkaudeksi

hiljaisuudesta

kuullunlukijaksi

 

...

 

miten suuri

rikkaus

hiljainen

rakkaus

 

ihmisessä

hiljenee

 

 

© Karita Nyqvist