ihminen on ihmiseksi
ei täydelliseksi, kelpaavaksi
syntynyt
meidän ihmisyytemme
makuna yhteistä elämäämme
sitä kaipaan
viel' yhä polttavat
iholla kyyneleet
kaipausta kaivavat
iloani hyytäneet
arvossa jo olet
ain' arvaamattoman
sydäntä koettelet
vaimon siipattoman
...
sattumaako lie
johdatusta ajan
ihmislapsen tie
maisen kantajan
ei näkemystä
- liian vähän
ymmärrystä -
oman tärkeän
intohimosta
arjenrakkaudeksi
hiljaisuudesta
kuullunlukijaksi
...
miten suuri
rikkaus
hiljainen
rakkaus
ihmisessä
hiljenee
© Karita Nyqvist
Kommentit