tuuli

oli jo laantunut

sumu

syrjään väistynyt

 

arkaillen

nostit katseen

syvät silmäsi

 

 

kiedoit kaulaani

nöyrän kiitoksen

 

 

olit löytänyt

mikä hukassa

koskaan ei ollutkaan

 

hyväksynyt

eron luvallisen

hehkuvan sielumaan

 

... 

 

omilla ehdoillasi

vailla sanan määritystä

 

etsit helppoa kysymystä

ajan ja tunteen selitystä

 

 

laskit tähtiä

"taitavat vähetä..."

 

hiljaisin huulin

kiitos-mantraksi

 

lentoon

harmaan

linnun

 

 

© Karita Nyqvist