ikävöin öisin
vierasta miestä
itkien valittavaa
vierasta miestä
ääneti ilmestyi
outo ikkunan alle
mieleinen muoto
oli suruinen ilme
luoksensa astuin
ei karannut pois
estänyt lähestyvää
kuin odottanut ois
vierellä istuin
kasvojaan katsoin
vaieten hengitin
hymyillä jaksoin
palasi takaisin
kuni kaivattuna
yön valvoimme
kaksi kahlittuna
sanaa ei vaihdettu
hälle hymyilin vain
ei palannut enää
surunsa tuntea sain
Kommentit