ikävöin öisin

vierasta miestä

itkien valittavaa

vierasta miestä

 

ääneti ilmestyi

outo ikkunan alle

mieleinen muoto

oli suruinen ilme

 

luoksensa astuin

ei karannut pois

estänyt lähestyvää

kuin odottanut ois

 

vierellä istuin

kasvojaan katsoin

vaieten hengitin

hymyillä jaksoin

 

palasi takaisin

kuni kaivattuna

yön valvoimme

kaksi kahlittuna

 

sanaa ei vaihdettu

hälle hymyilin vain

ei palannut enää

surunsa tuntea sain