nuori viha

on katkeraa

kaikesta

minkä elämä

                ojentaa

 

sielu huutaa

happea ei saa

ankkuria

laineisiin ei voi

                piilottaa

 

:::

 

sinfonian rikkaus

kuni sielun alitus

 

nostaa

tahtoon kulkunsa

                aurinkoon

 

tahi sukeltaa

allikkoon

 

jää vain

nälkä, nälkä

                askelten